Viimeaikoina olen törmännyt useamman kerran tyhmiin hevosiin. Nämä tyhmät hevoset eivät ole totelleet ihmistä, vaan tehneet jotain väärää tai väärällä tavalla. Eräs esimerkkitapaus tapahtui erittäin lähellä. Sain itseni kiinni itse teosta kun huusin Roosalle että se on tyhmä!
Tilanne oli seuraava:
Tulin kiireessä tallille. Lapset oli hoidossa, auto lainassa, olin mahdollisimman nopeasti yrittänyt käydä kahdessa eri paikassa hakemassa postipaketteja (eihän se ollut mahdollista), olimme lähdössä muutaman tunnin kuluttua mökille, olin nukkunut edelliset 2kk huonosti, tulin antamaan päiväheiniä 15 minuuttia myöhässä... Tekosyitä on lukemattomia. Mutta koska olen ihminen, niin nämä kaikki vaikuttivat minuun niin, että stressitasoni oli noussut.
Kun olin saanut pakolliset hommat tehtyä, hain Roosan tarhasta ja aloitin jalkojen pesun tallin oven edessä.
Olin opettanut Roosan jo seisomaan paikoillaan, kun jalkoja pestiin letkulla. Se oli nimittäin ensalkuun Roosan mielestä todella pelottavaa! Mutta mepä olimme selättäneet pelon ja olimme pesseet jalkoja letkulla jo monen monta kertaa!
Olin kuitenkin fiksuna ihmisenä ostanut meidän letkuun sellaisen pään/suuttimen, että vedentulon pystyy lopettamaan juoksematta joka kerta päähanalle asti. Tästä suuttimesta kuuluu suhinaa kun sen avaa.
Ja tottakai kun letku suhisee, se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: se on vaarallinen.
Luultavasti jonkun näköinen käärme. Ehkä byton. Se pystyy erittäin suurella todennäköisyydellä syömään sellaisia pieniä 400 kiloisia Roosia tuosta noin vaan.
Ja kuten arvata saattaa, niin Roosa ei muuten seissyt paikoillaan.
Jos lukija on todella fiksu, niin voi arvata myös mikä oli stressaantuneen Ilonan reaktio tähän.
Kyllä; Roosa oli tyhmä!
Hetken aikaa (eli ehkä pari minuuttia) ärisin ja haukuin lasta tyhmäksi. Komensin sitä seisomaan paikoillaan ja huusin uudestaan että se on tyhmä, kun byton suhisi Roosan jaloissa ja Roosa teki sivuloikkia karkuun.
Onneksi ääni päässäni sanoi pian että taidat olla Ilona itse tyhmä!
Sammutin letkun ja menin Roosan kanssa talliin. Aloin harjata Roosaa ja aloin hengitellä. Jotain taikaa hevosissa on. Siinä kun upottaa sormet hevosen harjaan ja nuuskuttaa hevosen turpaa. Stressitaso laskee humisten alas ja pystyy taas hengittämään ja elämään tässä hetkessä. Mutta se vaatii sekunnin pysähtymistä. Ja sen kosketuksen ja tuoksun.
Tässä vaiheessa herkkinä hetkinä olen joskus purskahtanut itkuunkin. Siitä vapautuneesta tunteesta kun stressin kuristava koura hellittääkin kaulasta ja saa taas henkeä. Ja siitä, kun ymmärtää että on ollut itse aivan idiootti. On antanut stressin hallita tekoja ja on purkanut omaa huonoa oloa täysin viattomaan eläimeen.
Ja miten kilttejä nämä meidän ystävät onkaan! Nytkin Roosa oli siinä hetkessä mun kanssa. Se katsoi ihmetellen ja toisaalta rauhallisesti tukien kun sitä silitellessä kokosin itseäni. Ei se tuominnut mua vaikka huusinkin sille että se on tyhmä. Se ei vain pystynyt luottamaan muhun, koska olin väärässä mielentilassa. En olisi itsekään luottanut.
Kävin hetken kävelemässä Roosan kanssa kentällä ja sen jälkeen me tultiin uudestaan pesemään jalkoja. Samaisella bytonilla.
Roosaa alkoi pelottamaan ja sivuloikat alkoi taas.
Mutta tällä kertaa sanoinkin Roosalle, että hyvä tyttö. Ei ole mitään hätää.
Laskin vettä maahan Roosan viereen ja suljin letkun heti kun Roosa pysähtyi ja oli paikoillaan. Roosa nuuski vähän letkua ja avasin letkun uudestaan. Laskin vettä maahan ja pikkusen lähemmäs jo Roosan jalkoja. Olin rauhallinen ja kehuin ääneen kun Roosakin oli rauhallinen.
Kohta olinkin jo pessyt kaikki jalat Roosan seisoessa hiljaa ja rauhallisesti paikoillaan.
Olin kuitenkin fiksuna ihmisenä ostanut meidän letkuun sellaisen pään/suuttimen, että vedentulon pystyy lopettamaan juoksematta joka kerta päähanalle asti. Tästä suuttimesta kuuluu suhinaa kun sen avaa.
Ja tottakai kun letku suhisee, se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa: se on vaarallinen.
Luultavasti jonkun näköinen käärme. Ehkä byton. Se pystyy erittäin suurella todennäköisyydellä syömään sellaisia pieniä 400 kiloisia Roosia tuosta noin vaan.
Ja kuten arvata saattaa, niin Roosa ei muuten seissyt paikoillaan.
Jos lukija on todella fiksu, niin voi arvata myös mikä oli stressaantuneen Ilonan reaktio tähän.
Kyllä; Roosa oli tyhmä!
Hetken aikaa (eli ehkä pari minuuttia) ärisin ja haukuin lasta tyhmäksi. Komensin sitä seisomaan paikoillaan ja huusin uudestaan että se on tyhmä, kun byton suhisi Roosan jaloissa ja Roosa teki sivuloikkia karkuun.
Onneksi ääni päässäni sanoi pian että taidat olla Ilona itse tyhmä!
Sammutin letkun ja menin Roosan kanssa talliin. Aloin harjata Roosaa ja aloin hengitellä. Jotain taikaa hevosissa on. Siinä kun upottaa sormet hevosen harjaan ja nuuskuttaa hevosen turpaa. Stressitaso laskee humisten alas ja pystyy taas hengittämään ja elämään tässä hetkessä. Mutta se vaatii sekunnin pysähtymistä. Ja sen kosketuksen ja tuoksun.
Tässä vaiheessa herkkinä hetkinä olen joskus purskahtanut itkuunkin. Siitä vapautuneesta tunteesta kun stressin kuristava koura hellittääkin kaulasta ja saa taas henkeä. Ja siitä, kun ymmärtää että on ollut itse aivan idiootti. On antanut stressin hallita tekoja ja on purkanut omaa huonoa oloa täysin viattomaan eläimeen.
Ja miten kilttejä nämä meidän ystävät onkaan! Nytkin Roosa oli siinä hetkessä mun kanssa. Se katsoi ihmetellen ja toisaalta rauhallisesti tukien kun sitä silitellessä kokosin itseäni. Ei se tuominnut mua vaikka huusinkin sille että se on tyhmä. Se ei vain pystynyt luottamaan muhun, koska olin väärässä mielentilassa. En olisi itsekään luottanut.
Kävin hetken kävelemässä Roosan kanssa kentällä ja sen jälkeen me tultiin uudestaan pesemään jalkoja. Samaisella bytonilla.
Roosaa alkoi pelottamaan ja sivuloikat alkoi taas.
Mutta tällä kertaa sanoinkin Roosalle, että hyvä tyttö. Ei ole mitään hätää.
Laskin vettä maahan Roosan viereen ja suljin letkun heti kun Roosa pysähtyi ja oli paikoillaan. Roosa nuuski vähän letkua ja avasin letkun uudestaan. Laskin vettä maahan ja pikkusen lähemmäs jo Roosan jalkoja. Olin rauhallinen ja kehuin ääneen kun Roosakin oli rauhallinen.
Kohta olinkin jo pessyt kaikki jalat Roosan seisoessa hiljaa ja rauhallisesti paikoillaan.
Kommentit
Lähetä kommentti