Mäntsälässä sijaitseva Kiva-talli järjesti 30.9 ja 1.10.2017 Eversti Christian Carden klinikan. Kävin itse lauantaina kuuntelemassa Carden oppeja, sunnuntain olin valitettavasti buukannut muita menoja, joten klinikan toinen päivä jäi kuulematta.
Mutta lauantaikin antoi jo paljon!
Niille, joille Carde on tuntemattomampi niin tässä muutama fakta:
Carden opeista huokuu rakkaus hevosiin. Tekniikat ovat pehmeitä ja kaikki tapahtuu hevosen ehdoilla. Carde sanoikin muutaman kerran että; jotta ratsastus näyttäisi siltä että
ratsukko tanssisi ja että hevonen haluaa suorittaa tehtävät, sitä ei saa silloin pakottaa.
Carde usein viittaa puheissaan FEI:n yhteen kolmannesta perustajasta, kenraali Decarpentryyn. Decarpentry on kansainvälisten, edelleen koko maailmassa käytettävien kouluratsastussääntöjen laatija.
Varsinkin kouluratsastussääntöjen ensimmäiseen pykälään Carde kääntää keskustelun usein. Se olisikin hyvä kaikkien meidän ratsastajien opetella iltarukouksen tavoin ulkoa:
201. Kouluratsastuksen tarkoitus
1. Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve.
2. Nämä ominaisuudet ilmenevät:
2.1 puhtaina, säännöllisinä ja irtonaisina askellajeina
2.2 liikkeiden pehmeytenä, lennokkuutena ja vaivattomuutena
2.3 etuosan keveytenä sekä takaosan energisyytenä ja sen kantovoiman lisääntymisenä
2.4 kuolaintuntuman pehmeytenä, ilman jännittyneisyyttä tai vastustelua.
3. Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ratsastajan apuihin. Se liikkuu suorilla linjoilla suorana ja taipuu kaarteissa ratsastettavan tien mukaisesti.
4. Käynti on puhdasta, säännöllistä ja irtonaista. Ravi on puhdasta, säännöllistä, joustavaa ja tarmokasta. Laukka on puhdasta, säännöllistä, kevyttä ja lennokasta. Hevosen takaosa on aina aktiivinen. Takaosan voimakkaasta työskentelystä heijastuu energinen liikkumisen keveys koko hevoseen. Hevonen vastaa ratsastajan pienimpiinkin apuihin.
5. Hevonen on kaiken aikaa tarkkaavainen sekä tottelee rauhallisesti, vastustelematta ja epäröimättä ratsastajan erilaisia apuja säilyttäen luonnollisen, harmonisen tasapainonsa sekä levollisuutensa.
6. Hevosen on oltava kuolaintuella, niin paikalla kuin liikkeessä. Ratsastaja säilyttää tasaisen kevyen ja pehmeän tuntuman hevosen kumpaankin suupieleen yhtäläisesti. Hevonen kantaa päänsä vakaana, niskasta pehmeässä peräänannossa, kaula vapautuneesti kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja turpa jonkin verran luotiviivan etupuolella. Kadenssi – tahti, säännöllisyys ja ilmavuus: Hevonen ja ratsastaja ovat harmoninen kokonaisuus. Hevosen liikkuminen on ilmavaa, irtonaista ja ehdottoman säännöllistä. Takaosa kantaa ja hevonen lepää askeleessa. Tahti, ryhti ja tasapaino säilyvät. Edellä mainittu on ominaista kaikelle ravityöskentelylle tempovaihteluineen.
7. Tahdikkuuden säilyminen kaikissa askellajeissa on keskeinen ominaisuus kouluratsastuksessa.
Lauantain klinikalla käytiin läpi paljon perusasioita ja varsinkin ohjastuntumaa. Osa ratsukoista koetti jo vaativampiakin liikkeitä. Sunnuntaina olisi ollut kuulemani mukaan jo hieman osaavampia hevosia. Itse sain kyllä paljon irti näistä peruspalikoista ja ne olivat ajankohtaisiakin minulle nyt Roosaa ajatellen. Mutta kuten olen sanonut ja aivan kuten Cardekin sanoi, niin ratsastuksen peruspalikat täytyy olla kunnossa. Aivan kuten taloakin rakentaessa, jos perustus on huono, niin koko talo voi sortua milloin vain.
Ja ohjastuntuman opettaminen hevoselle sekä ratsastajalle on yksi näistä peruspalikoista. Näin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen tuntuu, että en osaa vieläkään pitää aina ohjista kiinni. Käden pitäminen kevyenä on vaikeinta tällä hetkellä omassa ratsastuksessa.
Enkä nyt tarkoita sitä, että mulla olisi taipumusta kiskoa tai repiä tai painaa ohjista. Mutta keskittykääs itsekin siihen yhdeksi tunniksi... ei ole helppoa ratsastaa niin kevyellä kädellä, etteikö hevosen suuhun tulisi yhtään turhaa viestiä. Mutta tähän haluan ainakin itse pyrkiä!
Ei se helppoa ole, mutta uskon että varmasti erittäin palkitsevaa!
Mutta lauantaikin antoi jo paljon!
Niille, joille Carde on tuntemattomampi niin tässä muutama fakta:
- Ranskan ratsuväen upseeri 1962
- Eversti Christian Carde on toiminut Ranskan maajoukkueessa kouluratsastuksessa olympiatasolla 1975-80.
- Korkeimman kansainvälisen tason kouluratsastustuomarina 1980-90.
- Ranskan kouluratsastusjoukkueen päävalmentaja 1985-90.
- Cadre Noirin johtaja ja pääratsuttaja 1991-1999.
- Eläkkeelle jäännin jälkeen 1999, on omistanut elämänsä hevosille kansainvälisenä tuomarina, valmentajana ja kouluttajana.
![]() |
Carde ja Solitaire MM-kisoissa Goodwoodissa 1978 . kuva on lainattu netistä. |
Carden opeista huokuu rakkaus hevosiin. Tekniikat ovat pehmeitä ja kaikki tapahtuu hevosen ehdoilla. Carde sanoikin muutaman kerran että; jotta ratsastus näyttäisi siltä että
Carde usein viittaa puheissaan FEI:n yhteen kolmannesta perustajasta, kenraali Decarpentryyn. Decarpentry on kansainvälisten, edelleen koko maailmassa käytettävien kouluratsastussääntöjen laatija.
Varsinkin kouluratsastussääntöjen ensimmäiseen pykälään Carde kääntää keskustelun usein. Se olisikin hyvä kaikkien meidän ratsastajien opetella iltarukouksen tavoin ulkoa:
201. Kouluratsastuksen tarkoitus
1. Kouluratsastuksen tarkoituksena on asteittain ja järjestelmällisesti kehittää hevosen lihaksistoa ja koko olemusta, pyrkimyksenä tehdä hevosesta irtonainen, joustava ja notkea sekä toisaalta luottavainen, kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa, kestävä ja terve.
2. Nämä ominaisuudet ilmenevät:
2.1 puhtaina, säännöllisinä ja irtonaisina askellajeina
2.2 liikkeiden pehmeytenä, lennokkuutena ja vaivattomuutena
2.3 etuosan keveytenä sekä takaosan energisyytenä ja sen kantovoiman lisääntymisenä
2.4 kuolaintuntuman pehmeytenä, ilman jännittyneisyyttä tai vastustelua.
3. Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ratsastajan apuihin. Se liikkuu suorilla linjoilla suorana ja taipuu kaarteissa ratsastettavan tien mukaisesti.
4. Käynti on puhdasta, säännöllistä ja irtonaista. Ravi on puhdasta, säännöllistä, joustavaa ja tarmokasta. Laukka on puhdasta, säännöllistä, kevyttä ja lennokasta. Hevosen takaosa on aina aktiivinen. Takaosan voimakkaasta työskentelystä heijastuu energinen liikkumisen keveys koko hevoseen. Hevonen vastaa ratsastajan pienimpiinkin apuihin.
5. Hevonen on kaiken aikaa tarkkaavainen sekä tottelee rauhallisesti, vastustelematta ja epäröimättä ratsastajan erilaisia apuja säilyttäen luonnollisen, harmonisen tasapainonsa sekä levollisuutensa.
6. Hevosen on oltava kuolaintuella, niin paikalla kuin liikkeessä. Ratsastaja säilyttää tasaisen kevyen ja pehmeän tuntuman hevosen kumpaankin suupieleen yhtäläisesti. Hevonen kantaa päänsä vakaana, niskasta pehmeässä peräänannossa, kaula vapautuneesti kaartuneena, niska korkeimpana kohtana ja turpa jonkin verran luotiviivan etupuolella. Kadenssi – tahti, säännöllisyys ja ilmavuus: Hevonen ja ratsastaja ovat harmoninen kokonaisuus. Hevosen liikkuminen on ilmavaa, irtonaista ja ehdottoman säännöllistä. Takaosa kantaa ja hevonen lepää askeleessa. Tahti, ryhti ja tasapaino säilyvät. Edellä mainittu on ominaista kaikelle ravityöskentelylle tempovaihteluineen.
7. Tahdikkuuden säilyminen kaikissa askellajeissa on keskeinen ominaisuus kouluratsastuksessa.
Lauantain klinikalla käytiin läpi paljon perusasioita ja varsinkin ohjastuntumaa. Osa ratsukoista koetti jo vaativampiakin liikkeitä. Sunnuntaina olisi ollut kuulemani mukaan jo hieman osaavampia hevosia. Itse sain kyllä paljon irti näistä peruspalikoista ja ne olivat ajankohtaisiakin minulle nyt Roosaa ajatellen. Mutta kuten olen sanonut ja aivan kuten Cardekin sanoi, niin ratsastuksen peruspalikat täytyy olla kunnossa. Aivan kuten taloakin rakentaessa, jos perustus on huono, niin koko talo voi sortua milloin vain.
Ja ohjastuntuman opettaminen hevoselle sekä ratsastajalle on yksi näistä peruspalikoista. Näin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen tuntuu, että en osaa vieläkään pitää aina ohjista kiinni. Käden pitäminen kevyenä on vaikeinta tällä hetkellä omassa ratsastuksessa.
Enkä nyt tarkoita sitä, että mulla olisi taipumusta kiskoa tai repiä tai painaa ohjista. Mutta keskittykääs itsekin siihen yhdeksi tunniksi... ei ole helppoa ratsastaa niin kevyellä kädellä, etteikö hevosen suuhun tulisi yhtään turhaa viestiä. Mutta tähän haluan ainakin itse pyrkiä!
Ei se helppoa ole, mutta uskon että varmasti erittäin palkitsevaa!
Kommentit
Lähetä kommentti