Kauhistuttava työpäivä osa2.

Ekaksikin: Katsokaa nyt miten söpö!! Onkohan olemassa rumia prinsessoja? Meidän tallilla ei sellaisia ainakaan ole!

No, asiaan.
Roosalla oli taas kauhistuttava työpäivä. Harjoiteltiin uudestaan kauhistuttavaa jätesäkki-mörköä, meillä oli myös kiviä pullossa sekä hurjia autonrenkaita. Mentiin samalla kaavalla kuin viimeksikin. Jätesäkki-mörkö oli THE mörkö, emmekä menneet suoraan sen luokse. Tällä kertaa otin tavoitteeksi, että tänään mennään mörön läpi.

Tässä vielä muistutuskuva möröstä:

Teimme taas alussa naruriimun kanssa töitä normaaliin tapaan. Pysähdyksiä, luoksetuloja, peruutuksia sekä väistöjä. Lisäsin kivipullon heiluttelun harjoituksiin mukaan myös. Kivipulloon olimme tutustuneet aikaisemmin jo. 

Kivipullon ideana on siis opettaa hevoselle pysymään paikoillaan vaikka jännittääkin. Harjoitukseen olen ottanut ihan tavallisen 0,5L limupullon, mihin olen laittanut pieniä kiviä sisälle. Olen täyttänyt n. kolmasosan pullosta. 

Pulloa kun heiluttelee, se toimii helistimenä aiheuttaessaan kolinaa. Kolina on monen hevosen mielestä vähän jännää.

Harjoituksen aloitin sillä että Roosa sai ensin haistella pulloa. Helistin pulloa ensin varovaisesti, jotta Roosa kuuli kolinan. Mutta kuitenkin vain sen verran että Roosa hieman jännitti, mutta ei kuitenkaan pelästynyt. Tämän jälkeen annoin Roosan haistella pulloa uudestaan. Nyt aloin heilutella pulloa hieman enemmän, mutta kuitenkin vielä tasaisen rauhallisesti. Tässä vaiheessa Roosan jännitys kasvoi jo sen verran että se lähti peruuttamaan, eli yritti paeta ääntä. Jatkoin kolistelua kunnes Roosa pysähtyi. Tätä toistin monta kertaa (n.8) vahvistaen että kolina loppuu aina kun pysyy paikoillaan. 

Nyt Roosa on siedättynyt kolinaan jo hyvin, eikä se sano mitään vaikka pulloa kolisuttelee korvienkin välissä.

Ystäväni oli auttamassa Roosan hirvittävän työpäivän toteuttamisessa. Hän vieritteli autonrenkaita pitkin kenttää. Tässä käytimme samaa siedätystekniikkaa kuin kivipullossakin. Renkaita Roosa näki ensimmäisen kerran. Mutta hyvän siedätysopin ansiosta, se ei reagoinut pyöriviin renkaisiin alkuihmetyksen jälkeen lainkaan.

Mutta sitten: Pienen prinsessan mieli järkkyi kun me aloimme ystäväni kanssa itse hyppiä ja pomppia! Sehän nyt ei ollut lainkaan sopivaa käytöstä prinsessan hovineidoilta! Tovin sulattelun jälkeen tähänkin jo hieman totuttiin. Tätä pitää kyllä vielä hioa! Nyt harjoitus lopetettiin heti kun Roosa pysyi paikoillaan, mutta tyttö jäi vielä selvästi hieman jännittyneeksi. Ei ole siis vielä täysin siedättynyt moiseen epäasialliseen käytökseen.

"Voi kun mua kyllä vähän pelottaa.."

Näiden siedätystehtävien välissä teimme aina tuttuja ja turvallisia naruriimutehtäviä sekä seisoimme vain ja Roosa nautti rapsutteluista samalla kun me pölötettiin ystäväni kanssa.

Lopuksi palasimme THE mörön luokse. Taas pysähdyimme lähelle katsomaan ja seisoimme hetken. Menin itse mörön kitaan, eli lepattavien jätesäkkien väliin. Roosan jännitys hieman kasvoi, mutta se pysyi silti paikoillaan. Puhuin Roosalle koko ajan rauhallisella äänellä ja kehuin sitä. Muutaman kerran talutin hetken seisoskelun jälkeen Roosan pois. Käveltiin kenttää ympäri ja tultiin uudestaan samalla tavalla. Tämän jälkeen laitoin hieman painetta riimuun samalla kun pyysin äänellä Roosaa luokseni jätesäkkien sekaan. Tämä oli liikaa. Roosa jännittyi ja alkoi peruuttaa pois, eli paeta.

Samalla hetkellä käskin Roosaa peruuttamaan. Näin Roosan luonnollisesta pakorefleksistä tulikin minun käskemä tehtävä. Peruututin muutaman askeleen, Roosan jännitys loppui ja lähdimme kävelemään kenttää ympäri. 

Tässä vaiheessa tulimme ihmisten kesken siihen tulokseen, että tehtävä on vielä liian vaikea. Päätimme helpottaa tehtävää sitomalla lepattavat jätesäkin suikaleet sivutolppiin kiinni.

Lähestyimme mörköä samalla tekniikalla. 

Roosa pysähtyi kerran ennen portin suuta ja uskalsi kuin uskalsikin portista läpi minun perässä! Palkinnoksi se sai paljon rapsutuksia ja kehuja sekä pusuja! Niistä Roosa tykkää! 

Prinsessa uskalsi hienosti mennä mörön läpi uudestaankin ja jäi jopa seisomaan mörön kitaan. 

Tähän oli nyt hyvä lopettaa pienen prinsessan hirvittävä työpäivä.

Tästä kaikesta jäi päällimmäisenä mieleen se, että olkoon tämä opetuksena itselleni: Se ei ole epäonnistuminen vaikka tavoite jäisikin saavuttamatta. Pääasia on että on tehnyt parhaansa.